Pitkästä aikaa ystävän kanssa elokuvissa!
Opiskeluaikana vietimme juuri samaisen ystävän kanssa pari kuukautta työharjoittelussa Englannissa, lähellä Lontoota ja yksi huveistamme oli käydä 'eltsuissa'. Mitähän tuolloin käytiin katsomassa... Evitan muistan, The Mirror has two faces, The Ghost and the Darkness, Emma, Ransom, Some Mothers Son... ja monta, monta muuta.
Tänään pitkästä aikaa yhdessä menneitä muistelemassa, eltsuissa, kuinkas muuten! Katsottiin siis tositapahtumiin perustuva Philomena, katkeransuloinen komedia rakkaudesta ja menetyksestä.
Philomena (Judi Dench) oli vasta teini-ikäinen tultuaan raskaaksi vuoden 1952 Irlannissa. Langenneena naisena Philomena lähetettiin luostariin, jonka nunnat toimittivat hänen poikansa Yhdysvaltoihin adoptoitavaksi. Philomena etsi lastaan viidenkymmenen vuoden ajan – turhaan.
Yhdessä elämään kyllästyneen toimittajan Martinin (Steve Coogan) kanssa Philomena lähtee Amerikkaan matkalle, joka muuttaa kaiken. Kadonneen lapsen mysteerin ratkeaminen ei jää ainoaksi matkan hedelmäksi, vaan myös Philomenan ja Martinin yllättävä suhde, yhtä aikaa liikuttava ja hauska, kukoistaa reissussa.
Philomena voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla.
Elokuva oli hyvä.
Nenäliina piti kaivaa esiin ja se jos mikä on hyvän elokuvan kriteeri. :)
Nenäliina piti kaivaa esiin ja se jos mikä on hyvän elokuvan kriteeri. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti