... no eihän sellaista ole :)
Meillä on jo 9 vuoden ajan ollut mahdollisuus viettää viikonloppuja Tahkolla, ja varsinkin talvisaikaan olemme erityisesti nauttineet tästä mahdollisuudesta!
Laskettelu on nykyisin meillä koko perheen harrastus, aina ei ole ollut näin. Mieheni on harrastanut lajia " aina" ja tietysti on halunnut poikiemmekin siihen perehtyvän. Itse taas en koskaan nuorempana innostunut lajista, vaikka sitä kokeilinkin.
Mutta.
Kun nuorimmaisemmekin oli innolla rinteeseen pyrkimässä 3 vuotiaana, niin totesin, että jos en aio loputtomiin olla vain huoltojoukoissa, niin on viimeinen hetki pyrkiä mukaan.
Ja siitä se sitten lähti.
Pari ensimmäistä talvea sain sujuvasti harjoitella lasten mäessä, muka neuvomassa junioria...
Heh, kyllä se kai näkyi päälle, että itse olin aivan aloittelija, mutta pikkuhiljaa omakin taito karttui ja uskalsin isompiin mäkiin.
Ja voi sitä tunnetta, kun ollaan siellä ylhäällä, koko meidän perhe, lähdetään laskuun,
rinne vielä kissojen jäljiltä, kaikki peräkanaa...
Pojat hihkuvat mennessään " heippa äiti, nähdään alhaalla.. " ...isi meni jo...
Katselen heidän viiletystään rinteessä ja hiljalleen nautiskellen lasken perässä.
Ihan täydellistä.
Välillä poiketaan Panoramabaariin (minttu)kaakaolle tai Lännen Lokariin etanapannulle. Suunnitelmissa syödä hyvin El Montessa tai ravintola Rehdissä tai sitten kokkailla lasten toivottuja mökillä.
Ei kiirettä mihinkään, kaikessa rauhassa.
Nyt taas ollaan Tahkolla. Hiihtolomalla.
Ollaan käyty keilaamassa ja kylpylässä.
Ollaan käyty keilaamassa ja kylpylässä.
Ja tietty ollaan seurattu Sotshin kisoja ja hurrattu Suomen jääkiekkopronssille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti