Rakastan mansikoita.
Ihan totta.
Illalla siivosimme yhdessä mansikoita sormet punaisena ja siinä tilanteessa huomaa kyllä, kumpi meistä on marjanviljelijän lapsi.
En siis minä.
Miehen kädet käyvät vikkelään mansikkapellolla ja samoin myös marjoja siivotessa. Vaikuttavaa. Minä keskityn melkolailla täysipainoisesti maistelemaan makuja ja toinen on kuin kone.
Sopii mulle !
Sopii mulle !
Pellolla on turha ottaa kisaa, minä syön jatkuvasti mansikoita ja mies naureskelee lapsekkaale innolleni. Hän ei syö mansikoita käytännössä ollenkaan, on teininä saanut kiintiönsä täyteen mansikkapelloilla.
Kysynpä vaan, voiko mansikasta saada kyllikseen ?
Tänään on mansikkatortun aika. Ensimmäinen tänä kesänä.
On parhautta laittaa mansikkaa niin että pohja notkuu....
Helppo pohja pellillä tehtynä ja puoliksi laitettuna.
Väliin rutkasti kermaa ja marjoja.
Viimeistelin pintaa vielä sokerisella kiilteellä.
Sehän ei tietenkään tässä kovin laadukkaassa tabletin kuvassa näy, voih, tiedetään ! Odotan sitä päivää koska mä opettelisin oikeasti kuvaamaan.... Kamerahan meillä on kun osaisi vielä käyttää sitä.
Ai niin, rakastan myös kesän pulleita herneitä, juuri kerättyjä puutarhavadelmia ja makeita mustikoita.
Vasta nostetuista uusista perunoista puhumattakaan !
-Minsku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti