Palanderin perhe Ontikalla

Levoton sieluni kaipasi vielä loman loppuun jotain extraa, oikeaa lomaa ilman kotitöitä.

Sain Mieheni nyökyttelemään ehdotukselleni buukata meidät Viron lautalle auton kanssa. Tallinna on kiva, joo, mutta ehdotin että ei jäädä siihen turistihälinään vaan ajellaan jonnekin muualle.

Jostakin sitten Mies muisti, että oli kuullut Kalle Palanderin perheen muutosta Itä-Viroon.

Netistä löytyivät kivuttomasti Ontika Manor Housen sivut jotka vaikuttivat mukaville,

B & B majoitusta hevostilalla.

Riina Palander vahvisti majoittumisemme ajankohdan ja alkoi tuntua matkalle jonnekin.....tuntemattomaan !

 

Ajatus minilomasta kaipasi selkeästi etkoja ja varasimme edelliseksi yöksi huoneen Kluuvista, jossa majoituimme myös toukokuussa. Kiva hotelli, erinomaisella paikalla !

Mikä lomafiilis, vaellella kesäisessä Helsingin illassa....

 

Maanantai-aamusta ajelimme hyvin nukkuneina satamaan odottamaan lähtöä.

Aamu oli kuuma ja lupaili helteistä päivää mutta meitä vaan hymyilytti...
Noh, tässä kuvassa ei näytä kovin hilpeälle, toivun järkytyksestä aamiaisen vaatimatomuuden osalta.

 

Menomatkalla Tallinkin Starilla oli tarjolla aamiainen ja tuntui hyvälle vaihtoehdolle syödä järkevästi ja jaksaa sitten tupla-aamiaisen voimin perille Ontikalle.

Olipa vaatimaton aamiainen...

Ihmettelin miten ruokailemaan pääsi jonottamatta ja nyt ymmärrän.

Huokaus. Noh, saatiin jotain murua rinnan alle ja kohtuuhinnalla.

  

Tallinna hikoili helteessä ja tuhannet turistit myöskin. Päätimme suunnistaa Piritaan kun ei ollut kiirusta ja voi itku mitkä ruuhkat satama-alueella ja tietyöt matkan varrella. Ajoimme madellen lähes kolme varttia Piritaan ja etsimme kivaa paikkaa pysähtyä. Pysäytimme auton rantaan ja menimme kävelemään hetkeksi paahteeseen. Rannat olivat tosi kurjan näköisiä ja päätimme ihastella niitä vain autosta käsin.

Itämeri taitaa olla todellakin osin aika huonossa kunnossa.

 Hulmutukka :)

Päädyimme jälleen kerran Ravintola Paat :in terassille.

Vähän suolapalaa ja kylmää juomaa, höystettynä upealla maisemalla !

Sitten navigoimaan kohti Kohtla Valdia ja siellä Ontikaa !

Reitti kulki osin pitkin merenrantaa, aikamoinen pudotus olisi mereen...

Matkalla teimme lyhyen pit-stopin maalaiskaupassa, tankkasimme matkaajille raikasta vettä ja
kylmää jäätelöä mukaan.

 Korviin pisti venäjänkieli, eikä suinkaan eestinkieli...

Mies sai kylmiä väreitä jo tästä ja jatkoimme matkaa rivakasti.

Ontika Manor House toivotti meidät tervetulleiksi sirkkojen sirityksellä, joka oli vaikuttavan äänekästä. Saapuessamme isäntä oli juuri petaamassa meille vuoteita, kun pesulan viivästynyt lähetys oli juuri saapunut vasta. Kalle itse, nauravainen rento kaveri.

Hevosten hirnunta sai hyvälle tuulelle ja maalaismaisema rauhoitti mieltä...

Väkeä tuli ja meni, oli kuulemma ihan täyttä !

Pihapiirin rakennukset ovat osin peruskorjattuja ja päärakennus odottaa vielä muutostaan.

Majoitustiloja on 15 huonetta ja Palanderin perhe asuu myös tilalla.

Huoneet ovat suloinen sekoitus uutta ja vanhaa, hyvällä maulla tuotu tähän päivään. Vanhat lattiat narisevat ja ovet ovat vähän vinksallaan mutta tunnelma on todella ainutlaatuinen.

Tilalla juoksentelivat terhakka mäyris ja pari collieta, sopuisasti hevosten välissä.

Perheen lapset kulkivat myös vanhempiensa mukana luontevasti ja kävivät välillä syöttämässä leikkimökissään asuvia pupuja.

Viihdyimme täällä pari yötä ja voisin jopa majoittua toistekin mikäli olisimme kulmilla !

Vielä jäi kokematta lammen rannalla olevan tynnyrisaunan löylyt....

-Minsku-