Musta lauantain ohjelmaan kuuluu leipominen.
On kuulunut jo kauan...
Mulle se ei ole sellaista pakkopullan vääntämistä, vaan rentouttavaa kotoilua, ajatustoiminnan nollaamista työviikon jälkeen...
Joku valitsee mennä kaupungille kahvittelemaan ja ostoksille, minä taas nautin suuresti jos voin laittaa taikinaa tulemaan ja vaikkapa lihapataa uuniin.
Kun sain olla viimeisimmällä äitiyslomalla perheemme pienimmäisen kanssa, saatoin leipoa joka päivä jotain.
Useimmiten sämpylää, leipää tai vaikkapa suolaisia juustosarvia.
Lauantai olikin sitten silkkaa hurmosta, sämpylöitä pari pellillistä, saman verran tuoretta pullaa ja kolme-neljä pellillistä pizzaa....
Mutta oli syöjiäkin pöydässä vähän eri tavalla tuolloin vielä.
Luulenpa että lapsista oli kiva tulla kotiin ja istua keittiön pöydän ääreen kertomaan päivästä ja herkuttelemaan lämpimäisillä. Ehkä joskus voisinkin kysyä, miten he asian muistavat.. ?
Kanelipulla on paras pulla. Mun mielestä !
Toki leivon muutakin makeaa mutta tuntuu että peruspulla katoaa nopeimmin vadeilta ja on siis paras kiitos leipurille.
Nyt kun arkinen perhekokomme on pienentynyt rajusti ja meillä molemmilla aikuisilla on arjessa mukana sokerien karttaminen, on leipominen jäänyt vähemmälle.
Jos voisinkin olla syömättä tuoretta pullaa, mutta kun en voi enkä edes halua.
( Problem. )
Näistäkin pullista suurin osa meni sitten kuitenkin pakastimeen....
Mutta kiva on sanoa pienelle koululaiselle, että ota vaikka sieltä pakastimesta pussillinen pullia sulamaan välipalaksi :)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille !
-Minsku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti