Vietimme siis viikonloppua Kontiolahdella ystävien luona.
Miten lie käynytkin niin, että nämä meidän vähäiset pitkänmatkan ystävät ovat painottuneet tuonne Pohjois-Karjalaan ? Onko meissä kaipuu iloisten ja välittömien ihmisten luo... ?
" Minä lähden Pohjois-Karjalaan.... Vaihdan farkut verkkarihousuun...."
Tiesin, että kun saavumme perille, meitä odottaa joku suolainen herkku.
Täällä kyläpaikassa herkutellaan joka ikinen kerta oikein kunnolla ja on ilo mennä valmiiseen pöytään.
Melkeinpä vähän kisaillaan, mitä uuttaa ja erilaista voidaan tarjota toisillemme.
Paistotuore croissant, välissä vuohenjuustoa ja nektariinia, nam !
Taas kerran, toiveet ylittyivät.
Maljat, tietenkin...
Meille oli järjestetty kivaa ohjelmaa lauantaille,
menimme yhdessä katsomaan Joensuuhun
MIELENSÄPAHOITTAJAA.
Elokuva upposi suoraan syvälle jonnekin tunnemaailmaan...Välillä se herätti meissä surua ja apeutta, koko sali oli aivan hiljaa. Välillä taas naurettiin kyyneleet silmissä niin, että penkkirivi hytkyi. Suosittelemme.
Antti Litja on käsittämättömän lahjakas.
Sunnuntai-aamuna lähdimme ulkoiluttamaan pulleita vatsojamme ja innokasta setteriä, joka kaipasi liikuntaa.
Höytiäisen rannoilla oli rauhallista mutta äärettömän kaunista.
Tämä luonnonoikku kiinnitti katseeni, tuli mieleen se Juha Tapion laulu " Kaksi vanhaa puuta", tässä kylläkin yhdessä puussa on kuin kolme puuta. Tai oikeastaan neljä.
Kiipesimme myös lintutorniin, kuin parhaatkin bongarit.
Lähinnä nautiskelimme upeasta päivästä ja tyynen järven maisemasta.
Onpa hassu kuvakulma,
iloksenne tämä tänne kuitenkin :)
-Minsku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti