Onnellista äitienpäivää kaikille ihanille äideille !
Lounastimme yhdessä suuren pöydän ympärillä lasten kanssa ja ajatukset ovat nyt haikeat kun osa lapsista lähti omiin koteihinsa. Tytär 21v ja Poika 22v asuvat jo omissa kodeissaan ja jollakin lailla, huomaamatta, yhteiset hetket ovat tulleet aina vaan arvokkammiksi....
Toisaalta on upeaa rakentaa meille omia perinteitä lasten kanssa, pitää kiinni yhteisistä juhlapyhistä ja merkkipäivistä. Opettaa heille, että me ollaan nyt se "mummola", se kiintopiste jossa kokoonnutaan ja jossa ovet ovat aina auki heille.
Nautin suunnattomasti voidessani kattaa lapsille runsaan pöydän, sillä tiedän ettei nuorten aikuisten jääkaappi aina ole runsauden sarvi, liekö koskaan. Itse kun elää yltäkylläisyydessä ja välillä joutuu heittelemään ruokaa pois toisesta päästä, tuntee syyllisyyttä omasta onnestaan.
Mutta toisaalta, elämän kulku on kaikilla samankaltainen ja tietyt vaiheet kuuluu elämään.
Hyvässä ja pahassa.
Juu, meillä ei vieläkään ole valkeaa kantta tuohon pyörivään alustaan.....
Mies totesi pöydässä, että mitenköhän hän muistaisi tilata sen...?
Eilen leivoimme ihan vaan aikamme kuluksi Pienen Miehen kanssa muffinsseja tänään kostutin niitä hieman ja tein kuorrutteen. Kermavaahtoa, mascarponea ja kaakaojauhetta. Nam.
Mansikan ainaisena ystävänä halusin niitä juhlapäivään ja vaikka ulkomaisia olivatkin, maku oli hyvä !
Tuulihatuissa kermavaahtoa ja mansikkaa. Taivaallista.
Kuka tähän kakkua enää kaipaa :)
-Minsku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti